Tällä kertaa välitehtävän aiheena oli pohtia omaa medialukutaitoaan. Yhden medialukutaidon määritelmän mukaan: "Medialukutaitoinen ihminen osaa käyttää mediaa, kykenee ilmaisemaan itseään medialla, osaa arvioida kriittisesti mediaesityksiä ja ymmärtää mediakulttuurin ilmiöitä, kuten julkisuus tai brändäys."
Median käyttötaitoni on varmaan kohtuullisella tasolla, kirjoitanhan tätäkin blogia :) Brändäyksellä taas ei tunnu tässä elämäntilanteessa olevan niin suurta merkitystä, sillä kaupasta tarttuu mukaan lähinnä edullisimmat tuotteet. Lehtiä ym. kohtaan olen suht kriittinen. Lehtien ja nettijuttujen otsikot on usein selvästi tehty provosoiviksi, jotta useampi ihminen päätyisi lukemaan artikkeleja. Itse tekstitkin kertovat korkeintaan yhden puolen asioista.
Vaikka haluankin ajatella itseni kriittisenä ja medialukutaitoisena ihmisenä, olen kyllä huomannut, että jään tavoitteesta joskus kauas. Netistä tietoa etsiessäni saatan antaa enemmän painoarvoa tiedolle, joka on sopusoinnussa oman käsitykseni kanssa. Wikipediaa luen varsin huolettomasti, vaikka tiedän hyvin että esim. matematiikan puolella on paljon virheitä. Jos artikkelissa on enemmän kuin pari kirjoitusvirhettä, niin pidän sitä paljon epäluotettavampana kuin jos teksti olisi huoliteltua.
En juurikaan luota siihen mitä ihmiset kirjoittelevat foorumeille. Esimerkiksi jos vaikka etsin lemmikkeihin liittyvää tietoa, niin en luota edes suosittuihin foorumeihin joille myös kasvattajat kirjoittavat. Ennemmin luen kasvattajien omia sivuja, ja kaikkein mieluiten keskustelen henkilökohtaisesti heidän kanssaan.
Mitähän vielä, ah Facebook! Se näytti nousseen esille keskustelussa ainakin Moodlen puolella. Minusta Facebookiin ei kannata olla liittymättä vain sen takia, ettei halua itseään nettiin. Miksikö? Koska a) sinne voi rekisteröityä feikkinimellä ja b) ei ole pakko laittaa kuvaa. Itse olen kyllä omalla nimelläni ja kuvallani, mutta olen lajitellut ystäviä ja tuttuja erilaisiin ryhmiin. Näille ryhmille on sitten omat asetukset kuka näkee mitäkin. Mietin tietysti jokaista postausta kirjoittaessani, että onko tämä asia sellainen jonka voi julkisesti kertoa, ja voisiko se edes olla jostakusta kiinnostavaa :)
lauantai 26. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Mediakasvatus matematiikassa
Inspired by: Kurssikirjan kappale "Koulujen mediakasvatus ja opettajankoulutus".
"Opettajankoulutuksessa mediakasvatus onkin yhä paremmin otettu huomioon, mutta edelleen on mahdollista valmistua opettajaksi ilman suorituksia mediakasvatuksesta." Tämä pitää paikkansa ainakin omissa opinnoissani. Olen itse nyt tällä kurssilla opettajan opintojeni puitteissa, mutta kieltämättä kurssi ei ole pakollinen koulutuksessani. Tämän jälkeen ei myöskään näyttäisi olevan tarjolla enempää mediakasvatusta opekoulutuksessa, se on jätetty oman kiinnostuksen varaan.
Mediakasvatuksella ei ole peruskoulussa eikä lukiossa omaa oppiainettaan, mutta se mainitaan opetussuunnitelmassa aihekokonaisuutena. Kokonaisuuden tavoitteet määritellään mm. seuraavanlaisesti: "päämääränä on kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja, edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä sekä kehittää median käyttötaitoja."
Tartuin varsinkin kohtaan "kehittää median käyttötaitoja". Tulevassa työssäni matematiikan opettajana aion yrittää ujuttaa mediakasvatusta opetukseeni. Käyttötaitojen opettaminen tuntuu tällä hetkellä luontevimmalta tavalta toteuttaa se. Voisin esimerkiksi näyttää oppilaille netistä löytyviä hyviä sivustoja, joilta löytyy sekä teoriatietoa että tehtäviä ratkaisuineen. Niitä voi käyttää opitun kertaamiseen tai oman mielenkiinnon mukaan uuden oppimiseen.
Netistä löytyy myös erilaisia "online laskimia", eli ohjelmia, joilla voi laskea monimutkaisia mekaanisia laskuja ja piirtää kuvaajia. Esimerkkinä WIMS, johon tutustuin vasta yliopiston matematiikan kurssilla, jonka veti muistaakseni Harri Hietikko. Netistä löytyy varmasti myös erilaisia appletteja, joilla voi tutkia vaikkapa kuvaajan muutosta ajan suhteen tms. Näiden ohjelmien esittelyn ajankohta olisi kuitenkin syytä miettiä tarkkaan, jotta ne toimisivat ajattelun apuvälineinä, eivätkä kotitehtävien helpottajina.
Täytyy muistaa myös painottaa, että kaikessa mitä netistä löytyy pitää muistaa kriittisyys, matemaattinen tieto ei ole poikkeus. Esimerkiksi suomenkielisessä Wikipediassa osa matematiikan artikkeleista on puutteellisia tai jopa virheellisiä.
Toivon mukaan matkan varrelta tarttuu mukaan myös muita keinoja ja ideoita miten mediakasvatusta saisi integroitua matematiikan opettamiseen. Otan vastaan ehdotuksia ^_^ Ideat mille tahansa luokka- ja koulutusasteelle otetaan ilolla vastaan!
Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007
"Opettajankoulutuksessa mediakasvatus onkin yhä paremmin otettu huomioon, mutta edelleen on mahdollista valmistua opettajaksi ilman suorituksia mediakasvatuksesta." Tämä pitää paikkansa ainakin omissa opinnoissani. Olen itse nyt tällä kurssilla opettajan opintojeni puitteissa, mutta kieltämättä kurssi ei ole pakollinen koulutuksessani. Tämän jälkeen ei myöskään näyttäisi olevan tarjolla enempää mediakasvatusta opekoulutuksessa, se on jätetty oman kiinnostuksen varaan.
Mediakasvatuksella ei ole peruskoulussa eikä lukiossa omaa oppiainettaan, mutta se mainitaan opetussuunnitelmassa aihekokonaisuutena. Kokonaisuuden tavoitteet määritellään mm. seuraavanlaisesti: "päämääränä on kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja, edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä sekä kehittää median käyttötaitoja."
Tartuin varsinkin kohtaan "kehittää median käyttötaitoja". Tulevassa työssäni matematiikan opettajana aion yrittää ujuttaa mediakasvatusta opetukseeni. Käyttötaitojen opettaminen tuntuu tällä hetkellä luontevimmalta tavalta toteuttaa se. Voisin esimerkiksi näyttää oppilaille netistä löytyviä hyviä sivustoja, joilta löytyy sekä teoriatietoa että tehtäviä ratkaisuineen. Niitä voi käyttää opitun kertaamiseen tai oman mielenkiinnon mukaan uuden oppimiseen.
Netistä löytyy myös erilaisia "online laskimia", eli ohjelmia, joilla voi laskea monimutkaisia mekaanisia laskuja ja piirtää kuvaajia. Esimerkkinä WIMS, johon tutustuin vasta yliopiston matematiikan kurssilla, jonka veti muistaakseni Harri Hietikko. Netistä löytyy varmasti myös erilaisia appletteja, joilla voi tutkia vaikkapa kuvaajan muutosta ajan suhteen tms. Näiden ohjelmien esittelyn ajankohta olisi kuitenkin syytä miettiä tarkkaan, jotta ne toimisivat ajattelun apuvälineinä, eivätkä kotitehtävien helpottajina.
Täytyy muistaa myös painottaa, että kaikessa mitä netistä löytyy pitää muistaa kriittisyys, matemaattinen tieto ei ole poikkeus. Esimerkiksi suomenkielisessä Wikipediassa osa matematiikan artikkeleista on puutteellisia tai jopa virheellisiä.
Toivon mukaan matkan varrelta tarttuu mukaan myös muita keinoja ja ideoita miten mediakasvatusta saisi integroitua matematiikan opettamiseen. Otan vastaan ehdotuksia ^_^ Ideat mille tahansa luokka- ja koulutusasteelle otetaan ilolla vastaan!
Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Herutuskuvat
Välitehtävän aiheena oli pohtia lasten ja nuorten "altistumista" medialle, ja miettiä onko jokin tietty lasten ja nuorten mediakulttuurin ilmiö herättänyt minussa huolta median vaikutuksista.
Käytän lähteenä Tarja Salokosken ja Anu Mustosen julkaisua Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja - säätelyn käytäntöihin.
Julkaisusta käy ilmi se minkä varmasti kaikki ovat itsekin huomanneet: paljaan pinnan määrä televisiossa, musiikkivideoissa, peleissä ja lehdissä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Tämä aiheuttaa sitä, että nuoret kokevat mediassa esitetyn seksistisen maailman normaalina.
Salokosken ja Mustosen mukaan mediassa seksi esitetään ilman kielteisiä seurauksia, mikä lisää halua itse olla seksuaalisesti aktiivisempi, mutta toisaalta se myös lisää vastuuttomuuden toimintamallia. Vaikutus voi näkyä myös kyynisenä asenteena perinteiseen seurustelusuhteeseen kuten avioliittoon.
Tutkimustietoa asiasta on kerännyt mm. Collins kollegoineen (2004), joka havaitsi 12 – 17-vuotiailla tehdyssä yhdysvaltalaisessa pitkittäistutkimuksessa, että seksuaalisten mediasisältöjen seuraaminen ennusti varhaisempia yhdyntäkokemuksia myös silloin, kun muut selittävät tekijät oli kontrolloitu.
Nuoret ottavat seksin täyttämästä mediasta mallia, ja omaa seksuaalisuutta halutaan korostaa. Monet lukijoistakin ovat varmasti törmänneet jossain vaiheessa esimerkksi ilmiöön nimeltä "herutuskuvat". Näillä tarkoitetaan yleensä kuvagallerioista löytyviä nuorten tyttöjen eroottissävytteisiä ja seksikkäitä kuvia. Hieman yllättävää saattaa olla, että monet nuoretkin ovat huolissaan tällaisista herutuskuvista, ja haluaisivat että ne poistettaisiin. He tiedostavat sen, että tällaisilla keinoilla toiset yrittävät olla vanhempia kuin ovatkaan, ja pelkäävät että toiset ottavat käytöksestä mallia.
Kadunvarsillakin näkee uhkeita ja laihoja malleja keikistelemässä alusvaatteisillaan tai bikineissä. Lapsetkaan eivät voi välttyä näkemästä näitä. Samoin internetissä voi törmätä kaikenlaiseen vaikka surffailisikin "turvallisilla sivuilla". Tältä näkökantilta katsoessa näyttää siltä, että lapset altistuvat seksistiselle maailmankuvalle jo hyvin varhain, eikä siis ole ihme että he kokevat sen "normiksi".
Lopuksi vielä yksi ote samasta julkaisusta:
Käytän lähteenä Tarja Salokosken ja Anu Mustosen julkaisua Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja - säätelyn käytäntöihin.
Julkaisusta käy ilmi se minkä varmasti kaikki ovat itsekin huomanneet: paljaan pinnan määrä televisiossa, musiikkivideoissa, peleissä ja lehdissä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Tämä aiheuttaa sitä, että nuoret kokevat mediassa esitetyn seksistisen maailman normaalina.
Salokosken ja Mustosen mukaan mediassa seksi esitetään ilman kielteisiä seurauksia, mikä lisää halua itse olla seksuaalisesti aktiivisempi, mutta toisaalta se myös lisää vastuuttomuuden toimintamallia. Vaikutus voi näkyä myös kyynisenä asenteena perinteiseen seurustelusuhteeseen kuten avioliittoon.
Tutkimustietoa asiasta on kerännyt mm. Collins kollegoineen (2004), joka havaitsi 12 – 17-vuotiailla tehdyssä yhdysvaltalaisessa pitkittäistutkimuksessa, että seksuaalisten mediasisältöjen seuraaminen ennusti varhaisempia yhdyntäkokemuksia myös silloin, kun muut selittävät tekijät oli kontrolloitu.
Nuoret ottavat seksin täyttämästä mediasta mallia, ja omaa seksuaalisuutta halutaan korostaa. Monet lukijoistakin ovat varmasti törmänneet jossain vaiheessa esimerkksi ilmiöön nimeltä "herutuskuvat". Näillä tarkoitetaan yleensä kuvagallerioista löytyviä nuorten tyttöjen eroottissävytteisiä ja seksikkäitä kuvia. Hieman yllättävää saattaa olla, että monet nuoretkin ovat huolissaan tällaisista herutuskuvista, ja haluaisivat että ne poistettaisiin. He tiedostavat sen, että tällaisilla keinoilla toiset yrittävät olla vanhempia kuin ovatkaan, ja pelkäävät että toiset ottavat käytöksestä mallia.
Kadunvarsillakin näkee uhkeita ja laihoja malleja keikistelemässä alusvaatteisillaan tai bikineissä. Lapsetkaan eivät voi välttyä näkemästä näitä. Samoin internetissä voi törmätä kaikenlaiseen vaikka surffailisikin "turvallisilla sivuilla". Tältä näkökantilta katsoessa näyttää siltä, että lapset altistuvat seksistiselle maailmankuvalle jo hyvin varhain, eikä siis ole ihme että he kokevat sen "normiksi".
Lopuksi vielä yksi ote samasta julkaisusta:
"Myös sukupuolirooleihin liittyvät stereotypiat erityisesti tytöillä voimistavat mediassa vallalla olevaa käsitystä siitä, että naisen ei tule olla miehiä parempia erityisesti, jos he ovat naimisissa tai seksuaalisessa suhteessa miehen kanssa."
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Maailman ja median muokkaussuhde
Aloittelin lukemaan tenttikirjaamme, tosin montaa sivua en kerennyt lukemaan ennen kuin piti tulla tänne vuodattamaan ja kysymään teidän mielipiteitänne :) Kirjan osio on nimeltään Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet, ja sen kirjoittajia ovat Reijo Kupiainen, Sara Sintonen ja Juha Suoranta.
Kirjan mukaan 1950-1960-luvuilla median vaikutukseen uskottiin toden teolla. Elokuvilla ajateltiin voitavan jossain määrin hallita massoja oli sitten kyse propagandasta tai mainoksista. Voimmeko silti ajatella, että tänä päivänä uskomme asioista aivan toisin?
Nykyään varsinkin väkivaltaisten pelien ja televisio-ohjelmien pelätään vaikuttavan erityisesti lapsiin ja nuorisoon. Ei ehkä ala-ikäisiin suurina massoina, mutta ainakin yksittäisiin ihmisiin. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että jos jotain pahaa tapahtuu, keskusteluun nousee aina myös "paha media". Tämänhetken "järkevä totuus" asioista tuntuu olevan se, että jos yksilöllä on turvaton ja paha olla, niin media, varsinkin väkivaltainen sellainen, voi imaista lopullisesti mukaansa.
Jos jätetään väkivalta hetkeksi pois tarkastelusta, niin millä muilla tavoilla median voisi ajatella vaikuttavan meihin (kaikenikäsiin)? Näemme jatkuvana virtana kuinka televisiossa ihmiset käyttäytyvät, ratkaisevat ongelmiaan, ja elävät päivittäistä elämäänsä. Näemme miten he pukeutuvat ja mitä he ihannoivat. Jossain määrin se varmasti vaikuttaa, sillä ihmiselle on tyypillistä jäljitellä muita. Kuinka mediakriittisiä te lukijat koette olevanne? Oletteko huomanneet median vaikutusta, vai onko se mahdollisesti vain lasten ja medialukutaidottomien ongelma?
Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007
Kirjan mukaan 1950-1960-luvuilla median vaikutukseen uskottiin toden teolla. Elokuvilla ajateltiin voitavan jossain määrin hallita massoja oli sitten kyse propagandasta tai mainoksista. Voimmeko silti ajatella, että tänä päivänä uskomme asioista aivan toisin?
Nykyään varsinkin väkivaltaisten pelien ja televisio-ohjelmien pelätään vaikuttavan erityisesti lapsiin ja nuorisoon. Ei ehkä ala-ikäisiin suurina massoina, mutta ainakin yksittäisiin ihmisiin. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että jos jotain pahaa tapahtuu, keskusteluun nousee aina myös "paha media". Tämänhetken "järkevä totuus" asioista tuntuu olevan se, että jos yksilöllä on turvaton ja paha olla, niin media, varsinkin väkivaltainen sellainen, voi imaista lopullisesti mukaansa.
Jos jätetään väkivalta hetkeksi pois tarkastelusta, niin millä muilla tavoilla median voisi ajatella vaikuttavan meihin (kaikenikäsiin)? Näemme jatkuvana virtana kuinka televisiossa ihmiset käyttäytyvät, ratkaisevat ongelmiaan, ja elävät päivittäistä elämäänsä. Näemme miten he pukeutuvat ja mitä he ihannoivat. Jossain määrin se varmasti vaikuttaa, sillä ihmiselle on tyypillistä jäljitellä muita. Kuinka mediakriittisiä te lukijat koette olevanne? Oletteko huomanneet median vaikutusta, vai onko se mahdollisesti vain lasten ja medialukutaidottomien ongelma?
Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007
perjantai 18. syyskuuta 2009
Mediarooleista
Mediankäytön suhteen taidan olla vastaanottaja. Otan siis useat jutut ihan annettuina. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että kun jossakin kerrotaan että tämä ja tämä asia on näin, niin okei, se on näin jonkun mielestä. Monista asioista on joka tapauksessa useita hyviä näkemyksiä. Myöntelen ja nyökyttelen, mutta lähinnä siksi että ymmärrän mitä haluttiin sanoa. Ei se tarkoita ettenkö olisi yhtä lailla samaa mieltä myös erilaisen totuuden kanssa.
Osaan olla kriittinenkin, tai ainakin elän siinä uskossa. Arkinen esimerkki tästä on internetin ruokaohjeiden metsästys. Etsin aina vähintään muutaman ohjeen samasta ruoasta, ja kokoan niiden ja omien rajallisten kokemusteni puitteissa yhden fiksulta kuulostavan toimintaohjeen.
Olen myös pilkunviilaaja. Muodon suhteen saatan olla jopa liian kriittinen. Jos kyse on esim. yhtään virallisemmasta tietolähteestä, tai vaikka ihan viihteestäkin, minua ärsyttää jos huomaan kirjoitusvirheitä. Myös kuvien suhteen pätee sama: jos kuvassa on jopa minun taidoillani ja tiedoillani huomattavissa olevaa pikkuvikaa, huomioni kohdistuu siihen. Rajaus saattaa olla hieman pielessä, tai kontrasti heikko. Se pistää minut miettimään, että eikö tätä nyt kukaan ollut tarkastanut ennen julkaisua.
Katselin eilen Mentalistia, ihan vain nautiskellen, viihteen suhteen ainakin yritän olla epäkriittinen ettei katselunautinto mene! Puolisoni taas suhtautuu sarjaan kriittisesti ("Se on ihan paska") eikä tullut katsomaan sitä kanssani :D
Osaan olla kriittinenkin, tai ainakin elän siinä uskossa. Arkinen esimerkki tästä on internetin ruokaohjeiden metsästys. Etsin aina vähintään muutaman ohjeen samasta ruoasta, ja kokoan niiden ja omien rajallisten kokemusteni puitteissa yhden fiksulta kuulostavan toimintaohjeen.
Olen myös pilkunviilaaja. Muodon suhteen saatan olla jopa liian kriittinen. Jos kyse on esim. yhtään virallisemmasta tietolähteestä, tai vaikka ihan viihteestäkin, minua ärsyttää jos huomaan kirjoitusvirheitä. Myös kuvien suhteen pätee sama: jos kuvassa on jopa minun taidoillani ja tiedoillani huomattavissa olevaa pikkuvikaa, huomioni kohdistuu siihen. Rajaus saattaa olla hieman pielessä, tai kontrasti heikko. Se pistää minut miettimään, että eikö tätä nyt kukaan ollut tarkastanut ennen julkaisua.
Katselin eilen Mentalistia, ihan vain nautiskellen, viihteen suhteen ainakin yritän olla epäkriittinen ettei katselunautinto mene! Puolisoni taas suhtautuu sarjaan kriittisesti ("Se on ihan paska") eikä tullut katsomaan sitä kanssani :D
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Onko internet-sivuilla siis 'osoite'?
Kolmannen välitehtävän aiheena oli muistella omia kokemuksia mediakasvatuksesta formaalin koulutuksen puitteissa. Heti ensimmäisenä tuli mieleen yläasteen aikaiset tietotekniikkatunnit. Eräänkin tunnin aiheena oli muistaakseni powerpoint-esitykset. Opettaja yritti kyllä parhaansa, mutta opetuksesta paistoi läpi se, että hän oli vain opetellut ulkoa mitä piti milloinkin painaa. Suurimmalle osalle meistä oppilaista ohjelma oli jo entuudestaan tuttu. Lopulta me oppilaat aloimme sitten neuvomaan opettajaa :)
Ala-asteen puolelta muistuu mieleen ihan samantapaisia asioita. Opettaja yritti näyttää meille miten käytetään internetin hakukonetta. Hänellä oli jotenkin mutkikas polku hakukoneelle, piti käyttää kaikenmaailman pikakuvakkeita ja linkkejä joiden avulla pääsi eteenpäin. Opetimme hänelle sitten, että esim. kirjoittamalla osoiteriville www.altavista.com pääsee suoraan yhdelle hakukoneelle. Opettajalle koko osoiterivi oli jotenkin mysteeri, ja hän kyseli meiltä epäluuloisesti mistä ne osoitteet muka sitten tietää.
Kummallakin koulutasolla oppilaiden väli- ja hyppytuntikäytössä oli joitakin tietokoneita. Niillä sai pelata, tosin mieluusti jotain oppimiseen liittyviä pelejä, ja myöhemmin myös selata internetiä. Monilla ei ollut siihen aikaan vielä tietokoneita kotona, joten koulun koneet varmasti auttoivat arkipäiväistämään tietokoneen käyttöä monille. Mistään internetin vaaroista tms. ei silloin juuri puhuttu.
Ala-asteen puolelta muistuu mieleen ihan samantapaisia asioita. Opettaja yritti näyttää meille miten käytetään internetin hakukonetta. Hänellä oli jotenkin mutkikas polku hakukoneelle, piti käyttää kaikenmaailman pikakuvakkeita ja linkkejä joiden avulla pääsi eteenpäin. Opetimme hänelle sitten, että esim. kirjoittamalla osoiteriville www.altavista.com pääsee suoraan yhdelle hakukoneelle. Opettajalle koko osoiterivi oli jotenkin mysteeri, ja hän kyseli meiltä epäluuloisesti mistä ne osoitteet muka sitten tietää.
Kummallakin koulutasolla oppilaiden väli- ja hyppytuntikäytössä oli joitakin tietokoneita. Niillä sai pelata, tosin mieluusti jotain oppimiseen liittyviä pelejä, ja myöhemmin myös selata internetiä. Monilla ei ollut siihen aikaan vielä tietokoneita kotona, joten koulun koneet varmasti auttoivat arkipäiväistämään tietokoneen käyttöä monille. Mistään internetin vaaroista tms. ei silloin juuri puhuttu.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Älä kiusaa mua!
Eilen postiluukustani kolahti ihka ensimmäinen Opettaja-lehteni (numero 37, 2009). Silmääni sattui s. 80 otsikko Nettikiusaamiselle suitset, jossa kerrotaan nettikiusaamisen yhdestä muodosta, kuvien ottamisesta kamerakännyköillä. Kuvia saatetaan esimerkiksi manipuloida ja levittää luvattomasti netissä.
Artikkelista käy ilmi, että useimmiten koulut yrittävät puuttua tämänkaltaiseen kiusaamiseen keskustelemalla kamerakännyköiden käytöstä oppitunneilla ja vanhempainilloissa, tai lähettämällä kotiin tiedotteen. Ainakin yhdessä koulussa Kajaanissa on käyttöön otettu astetta rajumpi keino, järjestyssääntöihin on kirjattu, että toisten oppilaiden ja opettajien kuvaaminen ja äänittäminen on kielletty koulun alueella. Poikkeuksena tietysti koulutyöhön liittyvä toiminta.
Löysin Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta kiusaamiseen liittyvää aineistoa joka on tarkoitettu kouluille ja kasvattajille, täytyypä pitää osoite tallessa tulevien tilanteiden varalta. Erityisesti minua liikutti minuutin mittainen video Lopeta nettikiusaaminen, jossa kuvattiin elävästi miten nettikiusaaminen voi ilmetä nykyään.
Toisen välitehtävän aiheena oli tutkia miten mediakasvatus-teema ilmenee eri viestimissä. Vaikka artikkelissa ja nettisivuilla onkin paneuduttu näinkin ikävään aiheeseen, niin mediaa itsessään ei ole tuomittu. On osattu nähdä, että ihmisten toiminta ja väärinkäyttö ovat niitä asioita joihin pitää saada parannusta.
Artikkelista käy ilmi, että useimmiten koulut yrittävät puuttua tämänkaltaiseen kiusaamiseen keskustelemalla kamerakännyköiden käytöstä oppitunneilla ja vanhempainilloissa, tai lähettämällä kotiin tiedotteen. Ainakin yhdessä koulussa Kajaanissa on käyttöön otettu astetta rajumpi keino, järjestyssääntöihin on kirjattu, että toisten oppilaiden ja opettajien kuvaaminen ja äänittäminen on kielletty koulun alueella. Poikkeuksena tietysti koulutyöhön liittyvä toiminta.
Löysin Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta kiusaamiseen liittyvää aineistoa joka on tarkoitettu kouluille ja kasvattajille, täytyypä pitää osoite tallessa tulevien tilanteiden varalta. Erityisesti minua liikutti minuutin mittainen video Lopeta nettikiusaaminen, jossa kuvattiin elävästi miten nettikiusaaminen voi ilmetä nykyään.
Toisen välitehtävän aiheena oli tutkia miten mediakasvatus-teema ilmenee eri viestimissä. Vaikka artikkelissa ja nettisivuilla onkin paneuduttu näinkin ikävään aiheeseen, niin mediaa itsessään ei ole tuomittu. On osattu nähdä, että ihmisten toiminta ja väärinkäyttö ovat niitä asioita joihin pitää saada parannusta.
torstai 10. syyskuuta 2009
Entä mitä on mediakasvatus?
Ompo mietti blogissaan miten media oikeastaan määritellään. Aloin miettimään samaa viimeistään silloin kun aloitin mediapäiväkirjan. Mikä kaikki lopulta on mediaa? Onko puhelimeen puhuminen mediaa? Entä kartan lukeminen?
Luennolla asiaan tuli ainakin sen verran selvyyttä, että median voi määritellä monella tapaa. Internet, televisio ja radio tuntuivat selvimmin medioilta. Myös mainokset bussissa ja kadunvarsilla kävivät järkeen. Se mitä en ollut tullut ajatelleeksi oli, että vaikkapa puhelimen kotelokin voi olla osa mediaa, lukeehan siinä merkki ja muotoilukin kantaa omaa viestiään. Samaten vaikkapa luokkatila kertoo jotakin esimerkiksi valtasuhteista.
Jos jo media on vaikea määritellä käsitteenä, niin mitä sitten on mediakasvatus? Miten voi kasvattaa johonkin mistä ei tiedä mitä se on? Tai no, useimmilla on varmasti jonkinlainen käsitys asiasta, ja täytyy vain hyväksyä se, että tulkintoja on monia. Kurssikirjassakaan ei ainakaan johdannon puolella anneta täsmällistä määrittelyä kumpaankaan käsitteeseen, mutta lohdullisesti siinäkin todetaan mediakasvatuksesta: "Voidaan sanoa, että siltä puuttuu selkeä määrittely tai että sillä on monta määritelmää." (Kynäslahti et. al., 2007) Niinpä niin.
Mediakasvatuksen käsitettä voi lähestyä monelta eri kantilta, esimerkiksi historiallisesta näkökulmasta tai käsitteistön kautta. Historiallisesti katsottuna mediakasvatusta voi kuvata esimerkiksi ylhäältäpäin johdetuksi, etujoukkoajattelua edustavaksi, ja vakavamieliseksi. Nykyään keskustelu mediakasvatuksesta tuntuu painottuvan enemmän lasten suojeluun median haitalliselta maailmalta. (Kynäslahti et. al., 2007)
Pitäisikö siis lapsen mediankäyttöä rajoittaa tehokkaasti, vai onko lapsellakin vapaus tietää asioista? Olen samaa mieltä luennoitsijan kanssa siitä, että jos lapsella on perusasiat kunnossa, niin internet, pelit, televisio tai muu media ei pysty viemään väärille raiteille. Tulevaisuudessa kun on omia lapsia, niin haluan olla hyvin perillä siitä mitä he puuhaavat, mutta toisaalta aina ei voi olla paikalla. Ja hyvä neuvo luennoitsijalta sekin, että kannattaa sijoittaa televisiot ja tietokoneet keskeiselle paikalle kotia, eikä jonkin huoneen nurkkaan piiloon. Näin pystyy valvomaan ja neuvomaan lasta, ja myös lapsi näkee miten aikuinen käyttää mediaa. Tällä tavalla voi siirtää hyviä mediankäyttömalleja eteenpäin.
Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007
Luennolla asiaan tuli ainakin sen verran selvyyttä, että median voi määritellä monella tapaa. Internet, televisio ja radio tuntuivat selvimmin medioilta. Myös mainokset bussissa ja kadunvarsilla kävivät järkeen. Se mitä en ollut tullut ajatelleeksi oli, että vaikkapa puhelimen kotelokin voi olla osa mediaa, lukeehan siinä merkki ja muotoilukin kantaa omaa viestiään. Samaten vaikkapa luokkatila kertoo jotakin esimerkiksi valtasuhteista.
Jos jo media on vaikea määritellä käsitteenä, niin mitä sitten on mediakasvatus? Miten voi kasvattaa johonkin mistä ei tiedä mitä se on? Tai no, useimmilla on varmasti jonkinlainen käsitys asiasta, ja täytyy vain hyväksyä se, että tulkintoja on monia. Kurssikirjassakaan ei ainakaan johdannon puolella anneta täsmällistä määrittelyä kumpaankaan käsitteeseen, mutta lohdullisesti siinäkin todetaan mediakasvatuksesta: "Voidaan sanoa, että siltä puuttuu selkeä määrittely tai että sillä on monta määritelmää." (Kynäslahti et. al., 2007) Niinpä niin.
Mediakasvatuksen käsitettä voi lähestyä monelta eri kantilta, esimerkiksi historiallisesta näkökulmasta tai käsitteistön kautta. Historiallisesti katsottuna mediakasvatusta voi kuvata esimerkiksi ylhäältäpäin johdetuksi, etujoukkoajattelua edustavaksi, ja vakavamieliseksi. Nykyään keskustelu mediakasvatuksesta tuntuu painottuvan enemmän lasten suojeluun median haitalliselta maailmalta. (Kynäslahti et. al., 2007)
Pitäisikö siis lapsen mediankäyttöä rajoittaa tehokkaasti, vai onko lapsellakin vapaus tietää asioista? Olen samaa mieltä luennoitsijan kanssa siitä, että jos lapsella on perusasiat kunnossa, niin internet, pelit, televisio tai muu media ei pysty viemään väärille raiteille. Tulevaisuudessa kun on omia lapsia, niin haluan olla hyvin perillä siitä mitä he puuhaavat, mutta toisaalta aina ei voi olla paikalla. Ja hyvä neuvo luennoitsijalta sekin, että kannattaa sijoittaa televisiot ja tietokoneet keskeiselle paikalle kotia, eikä jonkin huoneen nurkkaan piiloon. Näin pystyy valvomaan ja neuvomaan lasta, ja myös lapsi näkee miten aikuinen käyttää mediaa. Tällä tavalla voi siirtää hyviä mediankäyttömalleja eteenpäin.
Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Dear media diary...
Ensimmäisenä välitehtävänä oli seurata omaa mediankäyttöään vuorokauden ajan. Tässä siis arkeni "karu totuus" ajanjaksolta 7.9. klo 18:00 - 8.9. klo 18:00.
18:00-18:40 Viimeistelin ensimmäistä blogipostaustani ja kävin kommentoimassa muiden kurssilaisten blogeja. Samalla tarkistin sähköpostini (kaikki kolme) Thunderbirdillä, sekä katsoin Facebookista uudet postaukset ja mainostin uutta blogiani.
18:45 Tuijottelin tämän välitehtävän ohjetta netistä.
19:00-19:34 Jäin taas lueskelemaan ja kommentoimaan muiden blogeja.
20:00-20:20 Tarkistin huomisen japanin opiskelupiirin juttuja mailista ja facebookin ryhmästä. Selailin pikaisesti muita asiaan liittyviä linkkejä.
22:38-23:57 Tein seuraavan päivän läksyjä selailemalla tiettyjä japanin materiaaleja netistä. Tarkistin osoitteesta oikotie.fi/kartta miten pääsisin huomenna Norssille. Kävin facebookissa: katsoin uudet postaukset ja päivitin yön varalle Mafia Warsin ja FarmVillen. Luin uusimman sivun Flipsidesta ja Questionable Contentista. Tunnustan käväisseeni myös Riemurasiassa.
8:20-8:35 Syödessäni aamupalaa ehdin pikaisesti päivittämään Facebookista Mafia Warsin. Tarkistin sähköpostini varmistaakseni, ettei opiskelujen aikataulut tai paikat olleet vaihtuneet.
9:00-11:00 Seurasin Norssilla rehtorin ym. Powerpointteja ja linkkejä screeniltä.
13:00-13:30 Käväisin mikroluokassa tarkistamassa mailini ja demoamassa Facebookia kaverilleni.
13:45-15:00 Ryhmäliikuntatunnin taustalla soi jotain musiikkia.
15:30-15:50 Kuuntelin mp3-soittimelta animemusaa (esim. Claymoren soundtrack) kävellessäni autolle, joka erinäisten sattumien takia sijaitsi hieman kaukana yliopistolta. Kävelin myös takaisin kuunnellen musiikkia.
15:50-15:55 Syödessäni välipalaa luin edessäni olleen Aviisin takakannen.
Median käytön määräni ei tullut sinällään yllätyksenä, yleensä kun olen kotona niin tietokone on aina päällä. Sillä tulee sitten enemmän tai vähemmän aktiivisesti tehtyä kouluhommia ja vietettyä vapaa-aikaa. Monet kurssitoverit ovat kommentoineet blogeissaan, että pitävät mediaa auki ikään kuin taustalla tehdessään jotain muuta. Minusta tuntuu että toisinaan teen taustalla jotain muuta samalla kuin olen koneella... Esimerkiksi syön katsellessani jotain videota, tai juttelen avokin kanssa jostakin netistä löytyneestä jutusta... Tai vaikka kirjoitan ylös mediapäiväkirjaa. Kirjoitin tämän aikataulun siis ihan fyysiseen vihkoon.
Toisaalta en pode huonoa omaatuntoa runsaasta internetin ja pelien käytöstä (tosin jostain syystä tänä kyseisenä vuorokautena ei tullut pelattua mitään), otan asian harrastuksen kannalta. Toisaalta taas vuorokausiohjelmaani katsoessani huomaan, kuinka paljon netissä kuluu aikaa suhteessa siihen kuinka hauskaa se loppujen lopuksi on. Pitäisi ehkä joskus yrittää rajoittaa netin käyttö vain välttämättömään, ja tehdä jotain aktiivisempaa tai ainakin vähemmän passiivista. Tietokoneella aika lipsuu välillä sellaiseen ruudun tuijotteluun.
Tätä kirjoittaessani sattui muuten sähkökatkos. Olen kiitollinen Bloggerin mainiosta tavasta tallentaa ihan itsekseen näitä keskeneräisiä kirjoituksia. Sinä 20 minuuttina jona odottelin sähköjä takaisin, tuli mieleen että valtaosa käyttämästäni mediasta on todellakin riippuvaista sähköstä. Aviisia ja kirjoja voi tietenkin lukea, ja kännykkää käyttää kunnes akku loppuu, mutta muuten olo tuntui jotenkin eristäytyneeltä. Käväisi mielessä että toivottavasti ei tarvitse tätä välitehtävää alkaa käsin kirjoitettuna palauttamaan.
Seuraavassa postauksessa toivon mukaan enemmän viittauksia kirjallisuuteen ja luentoihin, tätä kirjoittaessani en ole vielä ehtinyt kuin avaamaankurssikirjan pdf:n.
18:00-18:40 Viimeistelin ensimmäistä blogipostaustani ja kävin kommentoimassa muiden kurssilaisten blogeja. Samalla tarkistin sähköpostini (kaikki kolme) Thunderbirdillä, sekä katsoin Facebookista uudet postaukset ja mainostin uutta blogiani.
18:45 Tuijottelin tämän välitehtävän ohjetta netistä.
19:00-19:34 Jäin taas lueskelemaan ja kommentoimaan muiden blogeja.
20:00-20:20 Tarkistin huomisen japanin opiskelupiirin juttuja mailista ja facebookin ryhmästä. Selailin pikaisesti muita asiaan liittyviä linkkejä.
22:38-23:57 Tein seuraavan päivän läksyjä selailemalla tiettyjä japanin materiaaleja netistä. Tarkistin osoitteesta oikotie.fi/kartta miten pääsisin huomenna Norssille. Kävin facebookissa: katsoin uudet postaukset ja päivitin yön varalle Mafia Warsin ja FarmVillen. Luin uusimman sivun Flipsidesta ja Questionable Contentista. Tunnustan käväisseeni myös Riemurasiassa.
8:20-8:35 Syödessäni aamupalaa ehdin pikaisesti päivittämään Facebookista Mafia Warsin. Tarkistin sähköpostini varmistaakseni, ettei opiskelujen aikataulut tai paikat olleet vaihtuneet.
9:00-11:00 Seurasin Norssilla rehtorin ym. Powerpointteja ja linkkejä screeniltä.
13:00-13:30 Käväisin mikroluokassa tarkistamassa mailini ja demoamassa Facebookia kaverilleni.
13:45-15:00 Ryhmäliikuntatunnin taustalla soi jotain musiikkia.
15:30-15:50 Kuuntelin mp3-soittimelta animemusaa (esim. Claymoren soundtrack) kävellessäni autolle, joka erinäisten sattumien takia sijaitsi hieman kaukana yliopistolta. Kävelin myös takaisin kuunnellen musiikkia.
15:50-15:55 Syödessäni välipalaa luin edessäni olleen Aviisin takakannen.
Median käytön määräni ei tullut sinällään yllätyksenä, yleensä kun olen kotona niin tietokone on aina päällä. Sillä tulee sitten enemmän tai vähemmän aktiivisesti tehtyä kouluhommia ja vietettyä vapaa-aikaa. Monet kurssitoverit ovat kommentoineet blogeissaan, että pitävät mediaa auki ikään kuin taustalla tehdessään jotain muuta. Minusta tuntuu että toisinaan teen taustalla jotain muuta samalla kuin olen koneella... Esimerkiksi syön katsellessani jotain videota, tai juttelen avokin kanssa jostakin netistä löytyneestä jutusta... Tai vaikka kirjoitan ylös mediapäiväkirjaa. Kirjoitin tämän aikataulun siis ihan fyysiseen vihkoon.
Toisaalta en pode huonoa omaatuntoa runsaasta internetin ja pelien käytöstä (tosin jostain syystä tänä kyseisenä vuorokautena ei tullut pelattua mitään), otan asian harrastuksen kannalta. Toisaalta taas vuorokausiohjelmaani katsoessani huomaan, kuinka paljon netissä kuluu aikaa suhteessa siihen kuinka hauskaa se loppujen lopuksi on. Pitäisi ehkä joskus yrittää rajoittaa netin käyttö vain välttämättömään, ja tehdä jotain aktiivisempaa tai ainakin vähemmän passiivista. Tietokoneella aika lipsuu välillä sellaiseen ruudun tuijotteluun.
Tätä kirjoittaessani sattui muuten sähkökatkos. Olen kiitollinen Bloggerin mainiosta tavasta tallentaa ihan itsekseen näitä keskeneräisiä kirjoituksia. Sinä 20 minuuttina jona odottelin sähköjä takaisin, tuli mieleen että valtaosa käyttämästäni mediasta on todellakin riippuvaista sähköstä. Aviisia ja kirjoja voi tietenkin lukea, ja kännykkää käyttää kunnes akku loppuu, mutta muuten olo tuntui jotenkin eristäytyneeltä. Käväisi mielessä että toivottavasti ei tarvitse tätä välitehtävää alkaa käsin kirjoitettuna palauttamaan.
Seuraavassa postauksessa toivon mukaan enemmän viittauksia kirjallisuuteen ja luentoihin, tätä kirjoittaessani en ole vielä ehtinyt kuin avaamaan
maanantai 7. syyskuuta 2009
Ensiaskel
Ensimmäinen blogipostaukseni ikinä. Hei vaan kaikki... *ujosti*. Tämän suuren virstanpylvään sai aikaan tietenkin opinnot, tarkemmin sanottuna kurssi nimeltä Johdatus mediakasvatukseen. Tarkoituksenani on siis käyttää tätä blogia lähinnä opiskelutarkoituksiin, mutta mukaan tulee (toivon mukaan) myös muutakin epämääräistä kivaa.
Ehkä olikin jo aika perustaa jonkinmoinen blogi, kun kerta "kaikilla muillakin on jo". Facebookiin minut saatiin pari kuukautta sitten raahattua juurikin sillä syyllä. Siinä vaiheessa kun armas avomiehenikin myöntyi ja pisti kuvansa naamakirjaan, niin pakkohan se oli myöntää, kaikki siellä on. Äitini oli liittynyt jo ajat sitten. o_O Olenko jäänyt jotenkin jälkijunaan? Onneksi voin pelastuksekseni sanoa sentään tietäväni mitä ovat mese, twitter, irc, galtsu, WoM (= World of Mediakasvatus), ai kiva (= ai kiristääkö vanne), ...etc.
Huomisen puolella tänne olisi tarkoitus laittaa "päiväohjelmani median parissa", eli kurssin ensimmäinen välitehtävä. Saatte sitten kaikki tietää jokaisen puhtaan yksityiskohdan päivittäisestä mediankäytöstäni. Fipii ^_^!
Ehkä olikin jo aika perustaa jonkinmoinen blogi, kun kerta "kaikilla muillakin on jo". Facebookiin minut saatiin pari kuukautta sitten raahattua juurikin sillä syyllä. Siinä vaiheessa kun armas avomiehenikin myöntyi ja pisti kuvansa naamakirjaan, niin pakkohan se oli myöntää, kaikki siellä on. Äitini oli liittynyt jo ajat sitten. o_O Olenko jäänyt jotenkin jälkijunaan? Onneksi voin pelastuksekseni sanoa sentään tietäväni mitä ovat mese, twitter, irc, galtsu, WoM (= World of Mediakasvatus), ai kiva (= ai kiristääkö vanne), ...etc.
Huomisen puolella tänne olisi tarkoitus laittaa "päiväohjelmani median parissa", eli kurssin ensimmäinen välitehtävä. Saatte sitten kaikki tietää jokaisen puhtaan yksityiskohdan päivittäisestä mediankäytöstäni. Fipii ^_^!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)