torstai 10. syyskuuta 2009

Entä mitä on mediakasvatus?

Ompo mietti blogissaan miten media oikeastaan määritellään. Aloin miettimään samaa viimeistään silloin kun aloitin mediapäiväkirjan. Mikä kaikki lopulta on mediaa? Onko puhelimeen puhuminen mediaa? Entä kartan lukeminen?

Luennolla asiaan tuli ainakin sen verran selvyyttä, että median voi määritellä monella tapaa. Internet, televisio ja radio tuntuivat selvimmin medioilta. Myös mainokset bussissa ja kadunvarsilla kävivät järkeen. Se mitä en ollut tullut ajatelleeksi oli, että vaikkapa puhelimen kotelokin voi olla osa mediaa, lukeehan siinä merkki ja muotoilukin kantaa omaa viestiään. Samaten vaikkapa luokkatila kertoo jotakin esimerkiksi valtasuhteista.

Jos jo media on vaikea määritellä käsitteenä, niin mitä sitten on mediakasvatus? Miten voi kasvattaa johonkin mistä ei tiedä mitä se on? Tai no, useimmilla on varmasti jonkinlainen käsitys asiasta, ja täytyy vain hyväksyä se, että tulkintoja on monia. Kurssikirjassakaan ei ainakaan johdannon puolella anneta täsmällistä määrittelyä kumpaankaan käsitteeseen, mutta lohdullisesti siinäkin todetaan mediakasvatuksesta: "Voidaan sanoa, että siltä puuttuu selkeä määrittely tai että sillä on monta määritelmää." (Kynäslahti et. al., 2007) Niinpä niin.

Mediakasvatuksen käsitettä voi lähestyä monelta eri kantilta, esimerkiksi historiallisesta näkökulmasta tai käsitteistön kautta. Historiallisesti katsottuna mediakasvatusta voi kuvata esimerkiksi ylhäältäpäin johdetuksi, etujoukkoajattelua edustavaksi, ja vakavamieliseksi. Nykyään keskustelu mediakasvatuksesta tuntuu painottuvan enemmän lasten suojeluun median haitalliselta maailmalta. (Kynäslahti et. al., 2007)

Pitäisikö siis lapsen mediankäyttöä rajoittaa tehokkaasti, vai onko lapsellakin vapaus tietää asioista? Olen samaa mieltä luennoitsijan kanssa siitä, että jos lapsella on perusasiat kunnossa, niin internet, pelit, televisio tai muu media ei pysty viemään väärille raiteille. Tulevaisuudessa kun on omia lapsia, niin haluan olla hyvin perillä siitä mitä he puuhaavat, mutta toisaalta aina ei voi olla paikalla.  Ja hyvä neuvo luennoitsijalta sekin, että kannattaa sijoittaa televisiot ja tietokoneet keskeiselle paikalle kotia, eikä jonkin huoneen nurkkaan piiloon. Näin pystyy valvomaan ja neuvomaan lasta, ja myös lapsi näkee miten aikuinen käyttää mediaa. Tällä tavalla voi siirtää hyviä mediankäyttömalleja eteenpäin.

Lähteet: Kynäslahti, Kupiainen & Lehtonen (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007

3 kommenttia:

  1. Mä oon ihan samaa mieltä Portimojärven kanssa noista perusasioista :) Lisäksi kun muksua kasvattaa pikkuhiljaa kriittiseksi ja itsenäiseksi ajattelijaksi, ei sitten tarvi niin kamalasti hätäillä, vaikkei koko aikaa lasta pystyisikään kyttäämään (imho ihan hyvä tavoitekin :D) :)

    Tästä nousi mulle sekin ajatus, että vaikka lapset on toki lapsia ja aikuisilla vastuu heistä, niin se ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että lapsen tai nuoren ymmärrystä ja kykyä käsitellä asioita jotekin vähättelisi tai aliarvioisi - yllättävän fiksuja ne muksut kuitenkin on, kun vaan sille antaa tilaa ja siihen kannustaa :) Muistan itse teinivuosiltani, kun raivostti ihan jumalattomasti se, miten kaikenmaailman kukkahattutädit tuntuivat pitävän jotain 15-vuotiastakin täysin ajattelukyvyttömänä ja jotenkin ajatuksellisesti passiivisena olentona... :P Kiljuin mielessäni "Kyllä mä ny tajuun tän jutun ihan yhtä paljo ku säki, tyhmänäkö mua pidät?" :P

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä toi median-käsite on tosiaan hieman epäselvä. Jäin miettimään luennon jälkeen, että missä se raja menee. Jos puhelimella puhuminen on median käyttöä, niin onko sitten pelkän tietokoneen käyttäminen jos siinä ei ole nettiä? Tai yhdelle ihmiselle sähköpostin lähettäminen? Että onko kyse sittenkin siitä välineestä eikä niinkään informaatiosta mitä sieltä saa...

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvistä kommenteistanne :)

    Maria, olen samaa mieltä tuosta lapsen ymmärryksen ja ajattelun vähättelystä. Samankaltaisia kokemuksia täälläkin päin jo nuorempanakin. Vaikka olen pyrkinytkin olemaan sellainen aikuinen joka ei vähättelisi, niin huomasin ollessani kerhonohjaajana noin ekaluokkalaisille, että yllätyin kyllä siitä kuinka monimutkaisia olentoja senkin ikäiset jo ovat :) Harmittaa että kaikesta huolimatta minullakin oli ennakkokäsityksenä se, että lapset olisivat jotenkin yksinkertaisempia :( Täytyy koittaa pitää tämä mielessä.

    Kirsi, en osaa minäkään sanoa juuta tai jaata noihin antamiisi esimerkkeihin. Tai ehkä jos sillä tietokoneella pelaa tai käyttää jotain ohjelmia (vähintään varmaan käyttöjärjestelmää), niin veikkaisin että voisi laskea mediaksi. Perusteena että ne välittävät käyttäjälle jotain viestejä, siis vaikka ihan ulkonäöllään... Onko muilla mitään mielipiteitä asiasta? :)

    VastaaPoista